Aihearkisto: Pirkanmaa

Herra Hakkaraisen talo

– Herra Hakkarainen puri mua ja Fiinaa, raportoi kaksivuotiaamme, neiti Vilkastus, käytyään Herra Hakkaraisen talossa Sastamalassa. Tosiasiassa Herra Hakkarainen ei äitynyt ihan noin hurjaksi, vaan saapasteli rauhassa ympäriinsä kierroksellaan. Fiina, siskoni pentukoira, sen sijaan purra nakersi Herra Hakkaraisen kintaita.

Herra Hakkarainen on Mauri Kunnaksen unissaan kävelevä piirroshahmo, joka esiintyi ensimmäisen kerran Yökirja-lastenkirjassa. Herra Hakkaraisen talo puolestaan on lasten elämystalo, jossa on monipuolisesti tekemistä ja kokemista.

Saavuimme Herra Hakkaraisen talolle puoli yhdentoista aikaan aamulla, jolloin paikassa oli ehkä yksi perhe meidän seurueemme lisäksi. – Aika hiljaista täällä, pohdimme, ja valikoimme rauhassa, mitä tekisimme. Ensimmäiseksi suuntasimme pihalle, jossa neiti Vilkastus ajeli polkuautolla. Tai ajeli ja ajeli, tosiasiassa äiti joutui vielä työntämään ja ohjaamaan autoa. Autoradalla saattoi pysähtyä tankille tai ilmaamaan renkaat, ja poliisilaitoksellekin pääsi käymään oikein sisällä saakka.

Kun lopettelimme ajokierrosta, pihalle tupsahti kymmenisen lapsiperhettä lisää ja Herra Hakkaraisen talossa oli yhtäkkiä tungosta: suurin ryysis syntyi juuri ennen Herra Hakkaraisen unissakävelykierroksen alkamista klo 11.[1]

Herra Hakkaraisen talo

Kaksivuotiaalle kävelevä Herra Hakkarainen oli sen verran iso ja jännä hahmo, että sitä piti paeta äidin syliin. Isommat lapset kättelivät ja halailivat Hakkaraista. Ne ketkä malttoivat: talossa on monta hauskaa kolkkaa, jossa saattaa laskea liukumäkeä, tutkia avaruutta tai leikkiä Sir Artturin ritareita.

Herra Hakkaraisen talo

Talo on monessa kohtaa mitoitettu lasten mukaan, joten aikuiset saavat kumarrella tai kyykistellä mahtuakseen. Rakennuksessa on paljon portaita, eikä siellä pysty liikkumaan vaunujen tai rattaiden kanssa. Meidän pitikin jättää vauvan vaunut niille varattuun nurkkaukseen.

Herra Hakkaraisen talo lienee hauskin kolmevuotiaille ja sitä vanhemmille lapsille. Oma taaperomme oli paikassa vielä vähän hoomoilasena, vaikka hänellekin koitti riemun hetkiä muun muassa liukumäessä.

Viihtyisyys: ****

Esteettömyys: ***

Lapsiystävällisyys: *****

Miten sinne pääsee: Vammalaan pääsee oman auton lisäksi bussilla Tampereelta ja Turusta tunnin välein. Lisäksi  juna pysähtyy Vammalassa muutaman kerran päivässä. 



[1] (TOTUUS Herra Hakkaraisesta: Herra Hakkaraista säilytetään kellarissa häkissä, josta se päästetään kahdesti päivässä ulos. Hakkaraisella on kuitenkin jatkuvasti mukanaan vartija, ns. saattaja, joka pitää huolta, ettei otus karkaa tai – jotain pahempaa. Miksi luulette sen rakentaneen talonsa houkuttelemaan  lapsia? — Kehottaisin suhtautumaan terveellä varauksella myös Muumeihin, jotka on eristetty sille yhdelle saarelle Naantalin edustalle.)

 

Minetti-jäätelökioski

Keväällä uutisoitiin, että Minetti-jäätelökioskit palaavat Tampereelle. Mikä ihmeen Minetti? hämmästelin uuspirkanmaalaisena. Ilmeni, että Minetti-jäätelöä on tehty Tampereella 1920-luvulta lähtien. Valmistus oli jossain vaiheessa lopahtanut, mutta nyt Minettiä sai taas. Vaihtoehtoja pingviineille ja ingmaneille, sitähän oli pakko kokeilla!

Helteisenä kesäpäivänä Minetti-jäätelökioskille Tampereen Mustanlahden satamassa oli pitkä jono. Ei haittaa, pohdimme seurueemme kanssa, olisi ainakin hyvää aikaa päättää, mitä jäätelöitä halusimme maistella. Kioskin oikealla puolella oli näyttävä ständi, jossa oli laaja makuvalikoima. Ottaisinko cappuccinon, vadelman vaiko limoncellon?

Minetti-jäätelökioski

Valinnanvaraa tuntui olevan liiankin kanssa! Mutta kun pääsimme vihdoin tiskille, selvisi, että makuja olikin vain muutama, ja ne oli listattu kioskin takaseinään. Piti siis valita uudelleen. Tunsin takanajonottajien hikisten katseiden porautuvan selkääni, kun pohdimme makuvaihtoehtoja.

Pikaisten päätösten jälkeen seurueemme sai maisteltavakseen banaani-, limoncello- ja tiramisujäätelöt. Yksi pallo oli melkoisen iso, joten esimerkiksi kahden pallon maistelucombo oli mahdoton ajatus. Harmillista, olisi ollut hauskaa kokeilla useampia makuja. Yksi pallo maksoi 2,50 €, kaksi olisi ollut 4,5 € ja kolmen maun monsteri 6 €.

Minetti-jäätelökioski

Jäätelöt olivat yllättävän kermaisia, eivät italialaistyyppisen kevyitä, kuten olin odottanut. Siinä mielessä jäätelö oli pienoinen pettymys. Maut olivat melko voimakkaita. Etenkin banaanijäde oli todella banaaninen, ja kolmehenkisen poppoomme mielestä testivalikoimamme paras. Limoncello maistui makealta sitruunalta – alkoholin tuoma kirpeys kaiketi puuttui. Tiramisu.. Noh, ei siitä ainakaan parhaat tiramisu-kakut tulleet mieleen, lähinnä jonkin sortin suklaa.

Suurin miinus jätksipaikalle tuli kuitenkin ympäristöstä. Vaikkakin järven rannalla, satama on rauhaton paikka istua ja oleskella viereisen Paasikiven-Kekkosentien kiihkeän liikenteen vuoksi. Kioski on myös läntätty parkkipaikan viereen, joten siinä missä toiset katselevat kohti Näsijärveä ja Särkänniemeä, toiset taas näkevät parkkeerattuja autoja, asfalttipihaa ja vilkkaasti liikennöidyn tien. Mikäli kioski olisi muutaman kymmenen metrin päässä oikealla, rantaravintoloiden ja rannan välissä, paikka olisi suojaisampi ja viihtyisämpi. Ratinan kioski (jossa en ole käynyt) lienee viihtyisämmällä paikalla. Toki jäätelökioskien aika ylipäätään alkaa tältä kesältä olla ohi. Pian Minettiä saa myös Rautatieasemalle ja Koskikeskukseen avattavista jäätelökahviloista.

Viihtyisyys: **

Esteettömyys: *****

Lapsiystävällisyys: ***

Miten sinne pääsee: Tampereen keskustasta Mustaanlahteen pääsee vaikka kävellen tai fillarilla, mutta myös bussilla nro 16.

Hatanpään arboretum

Mä sulle lupasin ruusutarhanHatanpään arboretum

 

Minne kannattaa Tampereella mennä, jos haluaa tuoksutella ruusuja, ihailla järvimaisemaa ja istuskella piknikillä? No ehdottomasti Hatanpään arboretumiin. Tämä viihtyisä viheralue1 vetää puoleensa niin wanna-be-hortonomeja, auringonottajia, kalastajia kuin koirien ja lasten ulkoiluttajiakin.

Arboretumissa voi tutkailla kasveja ja puita ja opiskella kasvitietoutta sekä puiston historiaa infotauluilta. Toisaalta siellä voi myös vain istuskella nurmikolla tai penkillä kirjan kanssa ja syödä piknik-eväitä.

Tunnelma on kiireetön ja rento, mitä nyt jokunen lenkkeilijä tai pikapyöräilijä nauttii vauhdin hurmasta rantatiellä. Silmiään voi lepuuttaa katselemalla Pyhäjärven suuntaan. Kas tuolla soutaakin kalastaja puuveneellään, koira kokassa tähystäen.

Hatanpään arboretum

Arboretumin kruunu on ruusutarha, jonka kukat kukkivat komeimmin heinäkuun puolestavälistä syyskuun loppuun. Heinäkuun loppupuolella kävijät näyttivätkin viihtyvän enimmäkseen ruusutarhassa kuvaamassa ja tuoksuttelemassa kukkasia.

Hatanpään arboretum

Arboretumin kahvila on viihtyisä pieni putiikki, josta saa pullaa tai kakkua, suolaista piirakkaa kera pienen salaatin tai vaikkapa jäätelöä. Kahvilan yhteydessä on pieni lahjatavaraosasto, jossa myydään mm. Joutomaan kortteja ja printtejä. Lisäksi kahvilassa on vaihtuva taidenäyttely. Kahvila on auki kesäkaudet, toukokuusta syyskuun loppuun.

Hatanpään arboretumissa yhdistyvät historia, kasvit, rento oleilu sekä mahdollisuus syödä jäätelöä – mahtava mesta siis!

Viihtyisyys: *****

Esteettömyys: *****

Lapsiystävällisyys: ****

Miten sinne pääsee: Arboretum on Tampereen keskustasta kävely- tai pyörälenkin päässä eli kolmen kilometriä etelään. Busseista 3, 7 ja 21 kulkevat lähimmäksi, Hatanpään sairaalan luo.

1 Itse asiassa arboretum muodostuu kolmesta eri puistosta: vanhasta kartanonpuistosta 1700-1800-luvuilta, varsinaisesta arboretumista ja Vihilahdenpuistosta.