Arkistot kuukauden mukaan: tammikuu 2014

Raakaa menoa Paratiisissa

Meidänpä naapurissa, Pirkkalan Partolassa, onkin Paratiisi.[1] Tai siis Pikku Paratiisi, kahvila-myymälä, jonne voi istahtaa nauttimaan smoothieta, kahvia tai vaikkapa raakakakkua. Keskiviikkoisin Pikku Paratiisissa pidetään raakasuklaakursseja. Alkukantaiset vaistoni heräsivät: Suklaata! Raakaa suklaata! Sinne siis.

Raakasuklaakurssi

Ei niin että olisin superfood-uskovainen, mielestäni on hassua syödä kaukaa tuotuja goji-marjoja, kun omissa metsissä kasvaa terveellisiä puolukoita, mustikoita ja vaikkapa variksenmarjoja (joita nykyään hienosti kaarnikoiksi sanotaan). Mutta toisaalta turhan kypsentämisen välttämisessä saattaa olla itua. Lisäksi kurssi kuulosti hauskalta puuhastelulta.

Raakasuklaakurssilla oli kymmenisen osallistujaa, ja meidät jaettiin kolmeen eri ryhmään. Kurssin vetäjä Vilma jakoi paperisen ohjeen siitä, kuinka sukulaatia tehdään, esitteli tilat ja vei meidät käsien pesulle. Ja eikun toimeksi. Ai miten? Olin hetken hieman ymmälläni, että miten tässä toimitaan: jonkinlainen sanallinen perehdytys siihen, miten suklaata tehdään, olisi auttanut hahmottamaan prosessin paremmin.

Raakasuklaakurssi

Paperiohjetta tavaamallakin pääsimme työssä alkuun. Ja samalla Vilma kierteli ryhmien luona antamassa neuvoja ja katsomassa, että homma sujuu. Ja sujuihan se, suklaan tekeminen oli loppujen lopuksi varsin yksinkertaista. Sulatimme kookosöljyn ja kaakaovoin nesteeksi vesihauteessa, lisäsimme siihen makeutuksen (agave-siirappi), kuivat aineet (lucuma- ja toco-jauhetta, aitoa vaniljajauhetta ja ruususuolaa) ja a vot, siinä meillä oli perusta raakasuklaalle. Makuvivahteita saimme aikaan lisäämällä perusmassaan eri mausteita. Kokeilimme mustikka- ja karpalojauhetta, murskattua cashew-pähkinää, goji-marjoja sekä kaakaorouhetta (cocoa nibs). Lykkäsimme suklaat jääkaappiin jähmettymään.

Raakasuklaakurssi

Sinä aikana kun suklaat kiinteytyivät jääkaapissa, saimme kuulla ZinZinon edustajan esityksen kalaoljystä ja Omega 3:sten ja Omega 6:sten ideaalisuhteesta.  Lisäksi Pikku Paratiisin toimitusjohtaja kertoi kahvilan toiminnasta ja tulevista tapahtumista. Saimme myös maistella kahvilan omia raakasuklaita. Tilaisuuden lopuksi saimme omat suklaamme kotiin syötäviksi.

No miltä se raakasuklaa maistui? Hyvältä, mieskin kehui tekeleitämme, vaikka oltiinkin ensikertalaisia. Perusmassasta tuli kahvilan ohjeilla maukas, ja mausteet toivat kullekin konvehdille oman säväyksensä. Omasta mielestäni parhaimpia olivat kaakaorouhe- ja goji-suklaat. Mustikka- ja karpalojauheet eivät juuri maistuneet suklaassa, niitä olisi ilmeisesti pitänyt lisätä rohkeammin.

Raakasuklaakurssi

Suklaan tekeminen oli helppoa, mutta aineksia ei ihan perustaloudesta löydy. Kurssin jälkeen kynnys raakasuklaan itse tekemiseen on kuitenkin niin alhainen, että melkein voisin kuvitella hankkivani raaka-aineet ja tekeväni sitä itse. Tai voisihan sitä pitää vaikka raakasuklaakestit, jonne hankkisi ainekset ja kutsuisi sitten ystävät askartelemaan suklaita. Siinäpä idea!

Viihtyisyys: ****

Esteettömyys: ******

Lapsiystävällisyys: *

Miten sinne pääsee: Partolaan tai sen lähelle kulkevat TKL:n bussit 1, 11 ja 7 sekä Paunun 60, 61 ja 64. 


[1] Pyydän huomaamaan, että Pirkkala on myös Edenistä itään – ainakin jos Nokian Edenistä puhutaan.

Kahvila Tammerkosken yllä

Missä Tampereen keskustan kahvilassa on parhaat näkymät? Mahdollisesti Verkarannan Café Koskessa, jonka ikkunoista avautuu näköala suoraan Tammerkoskeen, Hämeensillalle ja Takon tehtaalle. Kesällä kahvilassa on myös terassi, joka ulottuu kosken päälle(!).

Verkaranta

Verkarannan perustoimintaa ovat vaihtuvat käsi- ja taideteollisuusnäyttelyt.  Satuin paikalle juuri kun tämänhetkistä Perinne tänään -näyttelyä vielä pystytettiin. Innokkaat vieraat eli minä ja vaunuissa nukkuva seuralaiseni sekä jokunen venäläinen turisti kiertelimme näyttelyä ilman kunnollisia näyttelytekstejä. Se oli hieman harmi, sillä monet asuista ja koristeista olivat varsin hienoja. Etenkin eräät korkokengät olivat herkulliset…

Verkarannassa pidetään myös taitopajoja, joissa käsityöimmeiset voivat duunata perinnepukuja, huopakoruja ja tietenkin poppanoita (aina näissä paikoissa tehdään poppanoita!). Verkkosivujen mukaan siellä myös pidetään vauvojen värikylpyjä keväämmällä, mikä täytyykin pitää itsellä mielessä.

Myymälästä voi hankkia enimmäkseen suomalaisia käsitöitä ja herkkuja kuten Suojärven suklaatilan tuotteita. Käsityöt ovat koriste-esineitä, saippuoita, kortteja ym., joita on helppo ostaa vaikkapa tupaantuliaisiksi.

Verkaranta

Olen testannut Verkarannan Café Koskea kahdesti parin viikon sisällä. Ensimmäisellä kerralla suuntasin kahvinhimoissani suoraan tiskille ja valitsin kahvin ja korvapuustin. Valitettavasti tämä puusti oli lekotellut uunissa hieman liian pitkään: se oli hipiältään tumma ja sisältä kuiva. Mutustellessani pullaa vaunuissa nukkunut seuralaiseni heräsi ja alkoi äänekkäästi vaatia ruokaa. Niinpä keikutin toisella kädellä vaunuja ja toisella imaisin pikavauhtia kahvin ja käntyn. Sitten suoriuduin ovesta ulos ja Koskikeskukseen, koskapa siellä on rauhaisat ja hyvät tilat vauvanhoitoon.

Toinen kerta oli onnistuneempi. Satuin paikalle lounasaikaan, joten testasin kahvilan uuniperuna-annoksen. Uuniperunaan tuli savuporo-juustotäyte ja se oli herkullista. Myös lisukkeena tarjottu salaatti oli maukasta. Söin lounasta katsellen Tammerkoskea ja Hämeensillan vilinää. Tänne täytyy palata kesällä, kun terassilla ei jäädy nenä.

Verkaranta

Viihtyisyys: ****

Esteettömyys: ******

Lapsiystävällisyys: **

Miten sinne pääsee: Verkaranta on Tampereen keskustassa, kivenheiton matkan päässä Koskikeskuksesta Hämeensillan suuntaan.