Aihearkisto: Tampere

Koiramäkeen, koiramäkeen

Mieheni työnantaja oli niin reilu, että antoi tälle yhden vapaalipun Särkänniemen Koiramäkeen. Puoliso halusi jostain syystä myös meidät muut mukaan, ja niin lähdimme koko perheen voimin tutustumaan Koiramäen jouluun.

Heti alkuun neiti Vilkastukselle oli monta jännää paikkaa. Portilla lapsia kätteli Koiramäen pormestari, jolla oli saattaja (tahi vartija) mukanaan. Taaperomme katsoi pormestaria epäilevästi, mutta suostui kuitenkin armollisesti paiskaamaan kättä tämän kanssa. Sitten tuli kuitenkin jo ylitsepääsemätön paikka: joulupukin tapaaminen. Siinä vaiheessa neiti Vilkastus tarrasi isin reiteen kiinni, eikä suostunut edes katsomaan pukkia päin. Taitaa olla mielenkiintoinen jouluaatto tiedossa.

Koiramäki

Koiramäessä riitti katselemista ja puuhaa pariksi tunniksi. Talleissa röhkivät, nuuskuttivat ja hirnuivat niin elävät possut, kanit ja ponit kuin Mauri Kunnaksen piirrosten mukaan tehdyt hahmotkin. Pihalla bongailimme  katolla nuokkuvia lintuja tai ikkunasta kurkistavia kissoja. Ulkolavalla esiintyivät tiernapojat (mutta sitten huomasimme, että kahvilassa oli vapaata tilaa, ja ryntäsimme sinne) ja yhteislaulutilaisuudessa kailotimme joululauluja. Lopuksi vielä paahdoimme vaahtokarkkeja nuotiolla.

Koiramäki

Koiramäki

Koiramäki on hyvin tunnelmallinen paikka lyhtyineen, lyhteineen ja havuineen. Suomalainen joulu nojaa paljon perinteeseen, ja Koiramäen historiallishenkiseen ympäristöön joulukoristeet tuntuivat sopivan oivallisesti. Sinne on helppo kuvitella Juhanin ja Liisin virkistävän kasvojaan vedellä viideltä aamulla ennen kuin he nousevat rekeen ja lähtevät joulukirkkoon.

Koiramäki

Vaan saattaapi jotakuta häiritä tungos. Pihalla pääsee vielä kulkemaan melko hyvin, mutta rakennuksissa väkeä riittää. Suurin tunku oli meidän käydessämme tallissa, jossa pienet lapset töllöttivät tuttuja ja hieman eksoottisempiakin eläimiä. Olikin fiksu idea jättää vaunut kotiin ja ottaa vauva kantoreppuun mukaan. Vaunujen kanssa olisimme olleet pulassa ja esimerkiksi kahvilassa käyminen olisi ollut lähes mahdotonta.

Viime kesänä Särkänniemi sai kovaa kritiikkiä lippujen hinnoittelusta. Monia korpesi se, että Koiramäkeen päästäkseen piti lunastaa 37 euron yleisranneke, vaikkei olisi halunnut käydä laitteissa. Nyt pelkkään Koiramäkeen pääsi 15 eurolla (tai 13:lla, jos on S-asiakas), ja kävijämäärästä päätellen hinta on osapuilleen kohdillaan.

Viihtyisyys: ****

Esteettömyys: ****

Lapsiystävällisyys: *****

Miten sinne pääsee: Särkänniemi on Tampereen keskustasta kävelymatkan päässä, tai sitten sinne voi huristella bussilla nro 16.

Eväsretki Niihaman ulkoilumajalle

Viime viikonloppuna päätimme lähteä eväsretkelle. Marraskuussa? Sekaisin ovat? No mikä ettei. Oikeastaan, mikäpä piristäisi paremmin marraskuista päivää kuin ulkoilu ja eväiden syöminen sen päätteeksi. Ja niin teimme  voileipiä, keitimme kaakaota termariin ja pakkasimme laukkuun pari banaania. Ulkoilutamineet ylle ja menoksi.

Olin saanut vinkin Niihaman ulkoilumajasta blogia varten hieman aiemmin, ja vastaanotin idean riemumielin. Nimittäin talvisaikaan saa jonkin verran vaivata päätään keksiäkseen lähimatkailukohteita, monet paikat kun tuppaavat olemaan auki vain kesäisin. Etenkin ulkoilmakohteet ovat tähän aikaan vuodesta melko harvassa. Että kiitosta vaan, Pia, mainiosta ideasta.

Niihaman ulkoilumaja

Niihaman ulkoilumaja tarjoaa Kaupin ja Niihaman metsissä vaeltaville virkistystä vaikkapa hiihto- tai juoksulenkin lomassa. Majalla on kahvio, jossa voi täyttää vatsansa höyrymakkaralla, kaakaolla ja pullalla. Mielenkiintoista sinänsä, kahviossa on  taidenäyttelyitä, joten myös sielun kulttuuria on tarjolla. Grillikatoksessa retkeilijä voi nauttia omia eväitään ja paistaa itse omat soijanakkinsa.

Niihaman ulkoilumaja

Teimme Niihamassa pienen kävelykierroksen – sen verran kun neiti Vilkastus jaksoi astella yhteen suuntaan. Meno oli hidasta, sillä välillä kerättiin käpyjä ja piirrettiin kepillä maahan. Sitten tuli nälkä. – Mennäänkö eväskorille, neiti Vilkastus pyysi. – Eväsretkelle, korjasin, nostin hänet harteilleni ja niin käännyimme paluusuuntaan.

Niihaman ulkoilumaja

Majalla kävimme ostamassa kahviosta höyrymakkaraa ja pillimehua ja menimme syömään eväitä grillikatokseen. Vaikka eihän se ihan näin suoraviivaisesti sujunut. Ennen kuin pääsimme kahvioon, neiti Vilkastus katseli Pikku-Niihaman rannassa kahlaavaa koiraa, pomppi lätäköissä ja raahasi perässään tuulen pudottamaa männynoksaa. Tämän jälkeen ei ollut enää tarvetta käyttää alueen hiekkalaatikkopalveluja leluineen, vaikka sellaistakin olisi ollut tarjolla.

Minä vilkuilin hieman ulkokuntosalivälineiden suuntaan, mutta makkaran jälkeen en jaksanut enää ajatella jalkaprässin työntelyä. Kiva retki joka tapauksessa, ehkäpä seuraavalla kerralla otamme enemmän kuntoilun kannalta.

Viihtyisyys: *****

Esteettömyys: ***

Lapsiystävällisyys: ****

Miten sinne pääsee: Busseilla 16, 18, 28 ja 90M. Jää pois Irjalankadun pysäkillä ja kävele parin kilometrin matka majalle. Lenkkeile kauempaa. Tai tee niin kuin me, autolla perille saakka ja takaisin…

 

 

 

 

 

 

 

Tampereen Kauppahalli, tuo lähiruoan ja -kulttuurin runsaudensarvi

Tämä ei ole mikään kovin tuore matkailuvinkki, vaan muistutus: käykää ihmiset Kauppahallissa. Tampereen Kauppahalli on paitsi viehättävä rakennus ja ruokaostosten runsaudensarvi myös mitä mainioin lounaspaikka.

Kaupungissa kuin kaupungissa kauppahallit heijastavat aina paikallista ruoka- ja ostoskulttuuria.  Muutama vuosi sitten minua nauratti, kun Tampereen Kauppahallissa näin mummon syöttävän pienelle taaperolle mustaamakkaraa. Nyt olen jo niin pirkanmaalaistunut, että mustamakkara on yhtä normaali eväs kuin nakki, eikä näky ehkä enää edes kiinnittäisi huomiotani.

Tampereen Kauppahalli

Kauppahallissa on perinteitä. Tampereella paikalliset ovat ostaneet kalansa Nygreniltä, lihansa Lihakipparilta ja kahvileipänsä Pullapuoti Wileniuksesta jo vuosien ajan. Kahvilla käydään Linkosuolla, vaikka itse kahvi onkin siellä pahaa (viimeksi jäi kuppi kesken).

Kauppahallissa on modernia. Juustosopista voi hankkia herkutteluun niin lähijuustoja kuin Ranskan tuomisia. Herkkuveräjä myy lähellä tuotettuja lihavalmisteita, kananmunia, leipiä ja juustoja. Mama’s Corner tarjoaa käsintehtyjä suklaita ja delituotteita.

Lounaspaikoista omat suosikkini ovat ranskalaista keittiötä edustava Neljä Vuodenaikaa ja supisuomalainen Armas Pikaruokala. Neljän Vuodenajan bouillabaisse on niittänyt mainetta ja syystä: parempaa kala- tai paremminkin mereneläväkeittoa saa hakea. Armaan lähikebabit ovat jotain aivan muuta kuin perinteiset krapulakebut. Laadukas liha, kala tai kasvis on kääräisty tuoreeseen rieskaleipään, lisukkeina on maukkaita kastikkeita ja kasviksia. Myös uusi The Salad Bar on saanut julkisuutta viherpirtelöidensä ansiosta, pitänee käydä itsekin sellaista testaamassa lähiaikoina.

Tampereen Kauppahalli

Suositun Kauppahallin varjopuolena on sen ahtaus. Etenkin lauantaisin hallissa on niin paikallisia ostosten tekijöitä kuin kameroiden kanssa liikkuvia turistejakin ja käytävillä meinaa olla ruuhkaa. Ainakin jos on liikkeellä kaksien lastenvaunujen kanssa, kuten me taannoin. Myös kahviloissa oli männä lauantaina väkeä, mutta lopulta valloitimme käytäväpöydän Linkosuon kahvilasta. Käytävien reunoilla on kätevät rännit, joihin sekä pöydän että tuolien reunimmaiset vajosivat: niinpä joimme (ne pahat) kahvimme vinossa. Kauppahallissa on tunnelmaa!

Viihtyisyys: *****

Esteettömyys: ***

Lapsiystävällisyys: **

Miten sinne pääsee: Kauppahalli on aivan Tampereen keskustassa, Keskustorin vieressä ja Sokoksen kainalossa.

Minetti-jäätelökioski

Keväällä uutisoitiin, että Minetti-jäätelökioskit palaavat Tampereelle. Mikä ihmeen Minetti? hämmästelin uuspirkanmaalaisena. Ilmeni, että Minetti-jäätelöä on tehty Tampereella 1920-luvulta lähtien. Valmistus oli jossain vaiheessa lopahtanut, mutta nyt Minettiä sai taas. Vaihtoehtoja pingviineille ja ingmaneille, sitähän oli pakko kokeilla!

Helteisenä kesäpäivänä Minetti-jäätelökioskille Tampereen Mustanlahden satamassa oli pitkä jono. Ei haittaa, pohdimme seurueemme kanssa, olisi ainakin hyvää aikaa päättää, mitä jäätelöitä halusimme maistella. Kioskin oikealla puolella oli näyttävä ständi, jossa oli laaja makuvalikoima. Ottaisinko cappuccinon, vadelman vaiko limoncellon?

Minetti-jäätelökioski

Valinnanvaraa tuntui olevan liiankin kanssa! Mutta kun pääsimme vihdoin tiskille, selvisi, että makuja olikin vain muutama, ja ne oli listattu kioskin takaseinään. Piti siis valita uudelleen. Tunsin takanajonottajien hikisten katseiden porautuvan selkääni, kun pohdimme makuvaihtoehtoja.

Pikaisten päätösten jälkeen seurueemme sai maisteltavakseen banaani-, limoncello- ja tiramisujäätelöt. Yksi pallo oli melkoisen iso, joten esimerkiksi kahden pallon maistelucombo oli mahdoton ajatus. Harmillista, olisi ollut hauskaa kokeilla useampia makuja. Yksi pallo maksoi 2,50 €, kaksi olisi ollut 4,5 € ja kolmen maun monsteri 6 €.

Minetti-jäätelökioski

Jäätelöt olivat yllättävän kermaisia, eivät italialaistyyppisen kevyitä, kuten olin odottanut. Siinä mielessä jäätelö oli pienoinen pettymys. Maut olivat melko voimakkaita. Etenkin banaanijäde oli todella banaaninen, ja kolmehenkisen poppoomme mielestä testivalikoimamme paras. Limoncello maistui makealta sitruunalta – alkoholin tuoma kirpeys kaiketi puuttui. Tiramisu.. Noh, ei siitä ainakaan parhaat tiramisu-kakut tulleet mieleen, lähinnä jonkin sortin suklaa.

Suurin miinus jätksipaikalle tuli kuitenkin ympäristöstä. Vaikkakin järven rannalla, satama on rauhaton paikka istua ja oleskella viereisen Paasikiven-Kekkosentien kiihkeän liikenteen vuoksi. Kioski on myös läntätty parkkipaikan viereen, joten siinä missä toiset katselevat kohti Näsijärveä ja Särkänniemeä, toiset taas näkevät parkkeerattuja autoja, asfalttipihaa ja vilkkaasti liikennöidyn tien. Mikäli kioski olisi muutaman kymmenen metrin päässä oikealla, rantaravintoloiden ja rannan välissä, paikka olisi suojaisampi ja viihtyisämpi. Ratinan kioski (jossa en ole käynyt) lienee viihtyisämmällä paikalla. Toki jäätelökioskien aika ylipäätään alkaa tältä kesältä olla ohi. Pian Minettiä saa myös Rautatieasemalle ja Koskikeskukseen avattavista jäätelökahviloista.

Viihtyisyys: **

Esteettömyys: *****

Lapsiystävällisyys: ***

Miten sinne pääsee: Tampereen keskustasta Mustaanlahteen pääsee vaikka kävellen tai fillarilla, mutta myös bussilla nro 16.

Hatanpään arboretum

Mä sulle lupasin ruusutarhanHatanpään arboretum

 

Minne kannattaa Tampereella mennä, jos haluaa tuoksutella ruusuja, ihailla järvimaisemaa ja istuskella piknikillä? No ehdottomasti Hatanpään arboretumiin. Tämä viihtyisä viheralue1 vetää puoleensa niin wanna-be-hortonomeja, auringonottajia, kalastajia kuin koirien ja lasten ulkoiluttajiakin.

Arboretumissa voi tutkailla kasveja ja puita ja opiskella kasvitietoutta sekä puiston historiaa infotauluilta. Toisaalta siellä voi myös vain istuskella nurmikolla tai penkillä kirjan kanssa ja syödä piknik-eväitä.

Tunnelma on kiireetön ja rento, mitä nyt jokunen lenkkeilijä tai pikapyöräilijä nauttii vauhdin hurmasta rantatiellä. Silmiään voi lepuuttaa katselemalla Pyhäjärven suuntaan. Kas tuolla soutaakin kalastaja puuveneellään, koira kokassa tähystäen.

Hatanpään arboretum

Arboretumin kruunu on ruusutarha, jonka kukat kukkivat komeimmin heinäkuun puolestavälistä syyskuun loppuun. Heinäkuun loppupuolella kävijät näyttivätkin viihtyvän enimmäkseen ruusutarhassa kuvaamassa ja tuoksuttelemassa kukkasia.

Hatanpään arboretum

Arboretumin kahvila on viihtyisä pieni putiikki, josta saa pullaa tai kakkua, suolaista piirakkaa kera pienen salaatin tai vaikkapa jäätelöä. Kahvilan yhteydessä on pieni lahjatavaraosasto, jossa myydään mm. Joutomaan kortteja ja printtejä. Lisäksi kahvilassa on vaihtuva taidenäyttely. Kahvila on auki kesäkaudet, toukokuusta syyskuun loppuun.

Hatanpään arboretumissa yhdistyvät historia, kasvit, rento oleilu sekä mahdollisuus syödä jäätelöä – mahtava mesta siis!

Viihtyisyys: *****

Esteettömyys: *****

Lapsiystävällisyys: ****

Miten sinne pääsee: Arboretum on Tampereen keskustasta kävely- tai pyörälenkin päässä eli kolmen kilometriä etelään. Busseista 3, 7 ja 21 kulkevat lähimmäksi, Hatanpään sairaalan luo.

1 Itse asiassa arboretum muodostuu kolmesta eri puistosta: vanhasta kartanonpuistosta 1700-1800-luvuilta, varsinaisesta arboretumista ja Vihilahdenpuistosta.