Kyllä aina sydäntä lämmittää, kun arkista ympäristöä piristetään jollain kauniilla. Tampereen Valoviikot onkin aivan mahtava idea. Koristaa nyt keskellä pimeintä vuodenaikaa kaupunki valokuvioilla, niin lampuilla kuin valograffiteillakin. Idea ei ole viidessäkymmenessä vuodessa vanhentunut, päinvastoin.

Marraskuun viimeistä viikkoa oli vietetty molempien lasten angiinan merkeissä, ja olimme kaikki melko nuutuneita. Niinpä lähdimme etsimään ilahdutusta kaamoksen keskelle Hämeenkadun valoista. Sitä ennen tankkasimme mainossa ravintola Borneossa, joskin nuorin meistä kieltäytyi syömästä ja ehdotti jatkuvasti ”Mennään pois”. Kun ehdotukset alkoivat olla kovaäänisiä ja tavaroiden paiskomisella säestettyjä, meille tulikin jo kiire lähteä ulos. Ehkä, ehkä jonain päivänä vielä syömme ravintolassa siististi ja nätisti, kaikki neljä.

Sitten Hämeenkadulle. Jätimme auton Hämpin Parkkiin, joka sekin on omilla valokuvioillaan koristeltu. Aloitimme varsinaisen tiirailun kuitenkin Stockmannin jouluikkunasta, jossa oli mukavasti satumaista tunnelmaa. Ja lapsille oma koroke, jotta pienet nenät ylettyisivät oikealle kohdalle painamaan ikkunaan pyöreitä jälkiä.

Yksityiskohtia vilisevässä ikkunassa oli paljon katseltavaa. Lapsista kiehtovin näky taisi olla puun kannosta hetkeksi avautuva luukku, jonka takana oli milloin tonttuja askartelemassa lahjoja, milloin lahjapaketteja ym. pikkuruista.

Seuraava etappi oli pieni puinen lava, jonka funktio on jäänyt minulle hieman epäselväksi. Mutta kivahan se oli valaistuksineen ja lapset juoksivat siinä tovin ympyrää.

Isot valopallot heiluivat tuulessa kun jatkoimme myrskyistä Hämeenkatua eteenpäin. Bongailimme valokuvioista pöllöjä ja kettuja. Nostimme lapset ihastelemaan Tammerkosken maisemaa ja tuijottelimme hetken Keskustorin isoa joulukuusta.

Kadun länsipäässä Sokoksen näyteikkuna oli aika vaisu verrattuna siihen toiseen isoon tavarataloon. Neiti Vilkastusta tosin kiehtoivat näyteikkunan pullat ja muut herkut, ja hän pohti, mahtoivatko ne olla oikeita. Mutta sitten herkkusuutakin alkoi palella, ja päädyimme pikaiseen kotiinpaluuseen. Valoista jäi paljon näkemättä – mm. Finlaysonilla on kaiketi aika hienot näkymät – mutta nyt reissu oli sopivan pienimuotoinen sairastupalaisillemme.

Ps. Tiiättekö mikä olisi vielä mahtavampaa kuin Valoviikot? Opaskartta, joka paitsi kertoisi eri kuvioiden paikat, myös niiden taustoja. Jos vaikkapa kännykkään saisi sellaisen sovelluksen, lataisin heti!