Lähimatkailija reissaa joskus Pirkanmaan rajojen ulkopuolellakin, ja tällä kertaa matkamme suuntautui Lähimatkailijan kotiseudulle Kainuuseen. Erinäisistä synttärijuhlallisista syistä halusimme viettää pääsiäistä vanhempieni ja sisarusteni kanssa. Koska emme enää mahdu kotikotiin koko porukka, kohteeksi valikoitui Vuokatti. Kainuulaisista sukujuuristani huolimatta olin aiemmin käynyt ainoastaan Vuokatin laskettelurinteissä, ja muut fasiliteetit olivat minulle melko tuntemattomia. Ja niitähän riitti!
- Vuokatinmaan loma-asunnot. Okei, Vuokatissa riittää majoitusmahdollisuuksia fiinistä hotellista ties mihin laavupötköttelyyn, mutta meille sopivan tilava majoitus löytyi Vuokatinmaan mökkialueelta. Olimme mökkiin – tai oikeastaan huvilaan – varsin tyytyväisiä: varustelu oli hyvä ja tilavassa asunnossa oli kiva oleilla isollakin porukalla. Osa porukastamme oli tosin sitä mieltä, että kymmenen hengen huvilassa toinen vessa olisi tehnyt terää. Etenkin aamuisin! Ja kaksivuotiaamme kiipeili kielloista huolimatta jatkuvasti jyrkissä sisäportaissa. Mutta yleisesti ottaen hieno huvila hienolla paikalla: mökkialueelta pääsi suoraan niin järven laduille ja luisteluradalle kuin metsäladuillekin ja kaikki alueen palvelut olivat lyhyen automatkan päässä. Mökkimme vieressä oli pulkkamäki ja ”respasta” sai lainata pulkkia, liukureita ja potkukelkkoja. Tenavamme viihtyivät erinomaisesti myös paikan leikkipuistossa.
- Ulkoilu. Me kokeilimme: latuja, laskettelumäkeä, pilkkimistä ja koiran ulkoiluttamista. Laskettelurinteet testannut teini oli niihin tyytyväinen ja pilkkimaanikkoa lankomiestä ei tainnut paljoa haitata saaliin vähyys, kunhan sai vain kävellä järvelle ja istuttaa pilkkireppunsa avannon reunalle. Itse nautiskelin hiihtämisestä ja mikäpä oli sivakoidessa viimeisen päälle huolletulla latuverkostolla. Opin lukemaan myös latukarttaa sen jälkeen, kun suunniteltu reittini katkesi ”kielletty hiihtosuunta”-merkkiin. Todellakin, latukartassa oli nuolet indikoimassa hiihtosuuntaa, eivätkä kaikki ladut suinkaan olleet kaksisuuntaisia.
- Ruokailu. Mökissä oli pätevä keittiö (joskin niukasti kaappitilaa) ja saimme valmistettua pääsiäiskaritsan emmeineen ongelmitta. Lisäksi osa seurueestamme testasi Sokos Hotellin Amarillon ja yksi joukkue ravintola Kipon. Erityisesti Kippo keräsi kiitoksia. Mutta varsinaisen kohokohdan pääsiäiseemme muodosti ravintola Messistä mökkimme tilattu ateria. Tässä menu, lue ja kuolaa:
- alkuun: ”kalalautanen”: sokerisuolattua kuhaa, savustettua taimenta, kananmunaa, juuressipsejä, punajuurismetanaa
- pääruokana: ylikypsää naudanrintaa inkiväärikastikkeessa, juurespyrettä, paahdettua punajuurta & vadelmaöljyä
- jälkiruokana: vadelmavispipuuroa, suklaaganachea, valkosuklaanamelakaa
- Vahva suositus: ruoka oli juuri niin hyvää miltä se kuulostaakin. Huokailimme tyytyväisyydestä. Lisäksi saimme syödä rennosti keskenämme, eikä tiskeistä tarvinnut huolehtia, koska ruokailuastiat tulivat ravintolasta ja sinne ne myös sai palauttaa tiskattavaksi (ylijääneet ruoat olimme luonnollisesti ottaneet talteen jääkaappiin). Mahtava konsepti!
- Katinkullan kylpylän hoidot. Olimme varanneet kylpylästä hoitoja, joita olikin tarjolla varsin laajalla skaalalla. Mutta niin vain kävi, että oma ja siskoni intialainen päänhierontani oli (taas kerran) peruttu hoitajan sairastumisen vuoksi. Tilalle tarjottiin – tärinäpenkki. Tai siis jonkinlainen hierova vuode, jonka syvätärinä rentouttaisi ja vapauttaisi stressistä. Koska saimme petipötköttelyn ilmaiseksi korvauksena hoidon perumisesta, kokeilimme sitä. Ja olihan se rentouttavaa, maata viltin alla hämärässä huoneessa, pilipalimusiikki soljuen. Melkein nukahdinkin. Mutta mitä vaikutusta oli penkin aaltomaisella tärinällä, se jäänee uskon asiaksi. Muille perheenjäsenille oli erilaisia hierontoja ja kasvohoitoja ja kaikki olivat niihin ymmärtääkseni varsin tyytyväisiä.
- Katinkullan kylpylän allasosasto. Noh. Sanotaanko, että kylpyläpuoli kaipaisi kohentamista. Lastenallas oli postimerkin kokoinen ja kaakelit irtoilivat seinistä. Mies totesi, että kaakelien välit olivat sammaleessa – itse olin siitä autuaan tietämätön silmälaseitta pöllöillessäni. Muissa altaissa oli tilaa, mutta niissä jouduimme kannattelemaan lapsia jatkuvasti niiden syvyyden vuoksi. Ja liukumäessä sai treenata käsivoimiaan: lapsi sylissä tai jalkojen välissä eteenpäin ei päässyt muuten kuin työntelemällä käsillään. Positiivista kai, jos jäi käsitreenit sinä päivänä väliin. Lapset toki viihtyvät, kunhan vain on vettä lätisteltävänä, joten heidän mielestään paikka oli oikein kiva. Ainoastaan me aikuiset kaipasimme Ikaalisten kylpylään.
Yleisesti on todettava, että Vuokatissa on tekemistä ja kokemista yllin kyllin. Alueella on ulkoilu-, urheilu- ja huvittelupaikkojenlisäksi kauppoja ja apteekki, joten myös mökkeily onnistuu hyvin. Olisimme viihtyneet pitempäänkin – ehkä ensi kerralla?
