Sorsapuisto ja kaksi vilkasta lasta: toimintaohje

Menneinä aikoina saatoin istuskella puistossa aurinkoisina päivinä tuntikausia hyvän (tai tentti-) kirjan, eväiden ja jäätelön voimin. Nyt puisto-oleilussa on eri tahti.

Tampereen keskustan puistoista – joita ei niin viljalti ole – Sorsapuisto tarjoaa eniten ajanvietettä pienille lapsille leikkipuistoineen ja lintuineen. Sorsapuiston soinnukas nimi juontuu puiston lampeen 1930-luvulla istutetuista sorsista. Istutettiin ankkoja ja hanhiakin, mutta ilmeisesti ”sorsa” sopi paikallisten suuhun niin mukavasti, että juuri tästä lajista saatiin puistolle nimi. Sorsia puistossa on edelleenkin, samoin kuin tietysti lokkeja sekä, hämmästyttävää kyllä, erityisesti kanoja häkeissä.

20160612_152957
Alkukesän laiskana sunnuntaina pakkasinkin eväät kassiin ja suuntasin lasten kanssa Sorsapuistoon. Jotain Sorsiksen suosiosta nuorisomme keskuudessa kertoo se, että neiti Vilkastus harkitsi taannoin jopa Särkänniemen korvaamista Sorsapuiston reissulla. Saimme onneksi  puhuttua hänet ympäri. Siispä nyt muksuja ei tarvinnut houkutella lähtöön. (Tosin ei kyllä yleensäkään tarvitse, jos vain löydämme kolmivuotiaan karkulaisen jostain verhon takaa ja saamme pidettyä kiinni sen verran, että saamme puettua hänelle housut tai jonkin muun hänen mielestään tarpeettoman vaatekappaleen.)

Puistoon saavuttuamme toimivaksi osoittautui seuraava toimintajärjestys:

  1. Piknik-henkinen eväiden syöminen. Neiti Vilkastus levitti kanssani viltin, ja purimme repusta voikkarit, vesimeloniviipaleet ja pillimehut, äidille vettä. Pienellä motivoimisella lapset söivät leivätkin loppuun ja hotkivat vesimelonit. Meidän perheessä ei jäädä ihailemaan maisemia tai muuten viltille istuskelemaan, ja tälläkin kertaa ipanat kimposivat pystyyn vesimelonin mehut suupielestä valuen, juoksivat hetken ympyrää – kirjaimellisesti – ja halusivat sitten mennä ruokkimaan sorsia. Kokosin kamat kasaan ja rantaan. Mutta voi!20160612_152006
  2. Sorsien ruokinta. Vielä pari vuotta sitten sorsia sai syöttää ja samalla pelätä turhan lähelle vaappuvia räpyläjalkaisia sekä taivaalta syöksähteleviä lokkeja. Nyt ruokinta oli kielletty, ihme juttu. Laitoin linnuille varaamani kuivettuneen kakkupohjan takaisin reppuun.
  3. Jäätelö ilahduttaa aina! Haimme siis jädet Minetti-kioskilta. Tässä jonossa lapsetkin jaksoivat seistä.Lähimatkailija Sorsapuisto Minetti jäätelö20160612_142617
  4. Häkkikanojen katselu. Eksoottiset pörröiset kanalajit eivät juuri lapsia hätkähdyttäneet, mutta onneksi kukko kiekui jatkuvasti. Ja toveri Toimelias vastasi huutamalla sille takaisin ”Kukkokiekuu”. Se riitti viihdykkeeksi noin seitsemän sekunnin verran. Sitten kiirehdittiinkin jo:
  5. Leikkipuistoon! Isolla leikkialueella on monipuolisesti välineistöä ja tilaa juosta. Kiipeily ja keinuminen ovat meidän lasten mielestä ylitse muiden ja erityisesti isossa pyörivässä keinussa lapset saavat tuntuvat vauhdit (itseä oksettaisi varmaan 10 sekunnin jälkeen).

Parin tunnin reissun jälkeen olin tyytyväinen sekä reissuun että sen päättymiseen. Ehkä vielä jonain päivänä loikoilemme koko poppoo kirjoja lukien viltin päällä esim. Arboretumissa. Sitä odotellessa Sorsapuisto on ihan hyvä valinta, koska tekemisen määrä ja taso on pienille lapsille varsin mukava.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

sixteen − seven =