Avainsana-arkisto: mauri kunnas

Koiramäkeen, koiramäkeen

Mieheni työnantaja oli niin reilu, että antoi tälle yhden vapaalipun Särkänniemen Koiramäkeen. Puoliso halusi jostain syystä myös meidät muut mukaan, ja niin lähdimme koko perheen voimin tutustumaan Koiramäen jouluun.

Heti alkuun neiti Vilkastukselle oli monta jännää paikkaa. Portilla lapsia kätteli Koiramäen pormestari, jolla oli saattaja (tahi vartija) mukanaan. Taaperomme katsoi pormestaria epäilevästi, mutta suostui kuitenkin armollisesti paiskaamaan kättä tämän kanssa. Sitten tuli kuitenkin jo ylitsepääsemätön paikka: joulupukin tapaaminen. Siinä vaiheessa neiti Vilkastus tarrasi isin reiteen kiinni, eikä suostunut edes katsomaan pukkia päin. Taitaa olla mielenkiintoinen jouluaatto tiedossa.

Koiramäki

Koiramäessä riitti katselemista ja puuhaa pariksi tunniksi. Talleissa röhkivät, nuuskuttivat ja hirnuivat niin elävät possut, kanit ja ponit kuin Mauri Kunnaksen piirrosten mukaan tehdyt hahmotkin. Pihalla bongailimme  katolla nuokkuvia lintuja tai ikkunasta kurkistavia kissoja. Ulkolavalla esiintyivät tiernapojat (mutta sitten huomasimme, että kahvilassa oli vapaata tilaa, ja ryntäsimme sinne) ja yhteislaulutilaisuudessa kailotimme joululauluja. Lopuksi vielä paahdoimme vaahtokarkkeja nuotiolla.

Koiramäki

Koiramäki

Koiramäki on hyvin tunnelmallinen paikka lyhtyineen, lyhteineen ja havuineen. Suomalainen joulu nojaa paljon perinteeseen, ja Koiramäen historiallishenkiseen ympäristöön joulukoristeet tuntuivat sopivan oivallisesti. Sinne on helppo kuvitella Juhanin ja Liisin virkistävän kasvojaan vedellä viideltä aamulla ennen kuin he nousevat rekeen ja lähtevät joulukirkkoon.

Koiramäki

Vaan saattaapi jotakuta häiritä tungos. Pihalla pääsee vielä kulkemaan melko hyvin, mutta rakennuksissa väkeä riittää. Suurin tunku oli meidän käydessämme tallissa, jossa pienet lapset töllöttivät tuttuja ja hieman eksoottisempiakin eläimiä. Olikin fiksu idea jättää vaunut kotiin ja ottaa vauva kantoreppuun mukaan. Vaunujen kanssa olisimme olleet pulassa ja esimerkiksi kahvilassa käyminen olisi ollut lähes mahdotonta.

Viime kesänä Särkänniemi sai kovaa kritiikkiä lippujen hinnoittelusta. Monia korpesi se, että Koiramäkeen päästäkseen piti lunastaa 37 euron yleisranneke, vaikkei olisi halunnut käydä laitteissa. Nyt pelkkään Koiramäkeen pääsi 15 eurolla (tai 13:lla, jos on S-asiakas), ja kävijämäärästä päätellen hinta on osapuilleen kohdillaan.

Viihtyisyys: ****

Esteettömyys: ****

Lapsiystävällisyys: *****

Miten sinne pääsee: Särkänniemi on Tampereen keskustasta kävelymatkan päässä, tai sitten sinne voi huristella bussilla nro 16.

Herra Hakkaraisen talo

– Herra Hakkarainen puri mua ja Fiinaa, raportoi kaksivuotiaamme, neiti Vilkastus, käytyään Herra Hakkaraisen talossa Sastamalassa. Tosiasiassa Herra Hakkarainen ei äitynyt ihan noin hurjaksi, vaan saapasteli rauhassa ympäriinsä kierroksellaan. Fiina, siskoni pentukoira, sen sijaan purra nakersi Herra Hakkaraisen kintaita.

Herra Hakkarainen on Mauri Kunnaksen unissaan kävelevä piirroshahmo, joka esiintyi ensimmäisen kerran Yökirja-lastenkirjassa. Herra Hakkaraisen talo puolestaan on lasten elämystalo, jossa on monipuolisesti tekemistä ja kokemista.

Saavuimme Herra Hakkaraisen talolle puoli yhdentoista aikaan aamulla, jolloin paikassa oli ehkä yksi perhe meidän seurueemme lisäksi. – Aika hiljaista täällä, pohdimme, ja valikoimme rauhassa, mitä tekisimme. Ensimmäiseksi suuntasimme pihalle, jossa neiti Vilkastus ajeli polkuautolla. Tai ajeli ja ajeli, tosiasiassa äiti joutui vielä työntämään ja ohjaamaan autoa. Autoradalla saattoi pysähtyä tankille tai ilmaamaan renkaat, ja poliisilaitoksellekin pääsi käymään oikein sisällä saakka.

Kun lopettelimme ajokierrosta, pihalle tupsahti kymmenisen lapsiperhettä lisää ja Herra Hakkaraisen talossa oli yhtäkkiä tungosta: suurin ryysis syntyi juuri ennen Herra Hakkaraisen unissakävelykierroksen alkamista klo 11.[1]

Herra Hakkaraisen talo

Kaksivuotiaalle kävelevä Herra Hakkarainen oli sen verran iso ja jännä hahmo, että sitä piti paeta äidin syliin. Isommat lapset kättelivät ja halailivat Hakkaraista. Ne ketkä malttoivat: talossa on monta hauskaa kolkkaa, jossa saattaa laskea liukumäkeä, tutkia avaruutta tai leikkiä Sir Artturin ritareita.

Herra Hakkaraisen talo

Talo on monessa kohtaa mitoitettu lasten mukaan, joten aikuiset saavat kumarrella tai kyykistellä mahtuakseen. Rakennuksessa on paljon portaita, eikä siellä pysty liikkumaan vaunujen tai rattaiden kanssa. Meidän pitikin jättää vauvan vaunut niille varattuun nurkkaukseen.

Herra Hakkaraisen talo lienee hauskin kolmevuotiaille ja sitä vanhemmille lapsille. Oma taaperomme oli paikassa vielä vähän hoomoilasena, vaikka hänellekin koitti riemun hetkiä muun muassa liukumäessä.

Viihtyisyys: ****

Esteettömyys: ***

Lapsiystävällisyys: *****

Miten sinne pääsee: Vammalaan pääsee oman auton lisäksi bussilla Tampereelta ja Turusta tunnin välein. Lisäksi  juna pysähtyy Vammalassa muutaman kerran päivässä. 



[1] (TOTUUS Herra Hakkaraisesta: Herra Hakkaraista säilytetään kellarissa häkissä, josta se päästetään kahdesti päivässä ulos. Hakkaraisella on kuitenkin jatkuvasti mukanaan vartija, ns. saattaja, joka pitää huolta, ettei otus karkaa tai – jotain pahempaa. Miksi luulette sen rakentaneen talonsa houkuttelemaan  lapsia? — Kehottaisin suhtautumaan terveellä varauksella myös Muumeihin, jotka on eristetty sille yhdelle saarelle Naantalin edustalle.)