Avainsana-arkisto: retkeily

Metsäretkellä Birgitan polulla

Metsään piti päästä. Mutta miten? Miten Pirkanmaalla pääsee helposti retkeilymaastoon?

Yksi vaihtoehto on Lempäälän Birgitan polku, jossa on jopa 50 kilometriä merkittyä retkeilyreittiä. Se on yllättävänkin lähellä, vain kymmenen minuutin ajomatkan päässä kotoamme Pirkkalasta. Ja kyseessä on ihan oikea vaelluspolku, ei mikään metsässä kulkeva kävelytie kuten Kaupissa tai Pyynikillä (ei millään pahalla, Kauppi ja Pyynikki).

Birgitan polku siis kutsui. Pidimme tavoitteet kohtuullisina ja valitsimme päiväretkikohteeksi Ammejärven, jonne on 800 metrin matka Lempäälän Sääksjärven lähtöpisteestä. Juuh, me ei revitellä. Ainakaan vauvan ja taaperon kanssa.

Kuten Lempäälän kehityksen pdf-esitteessä todetaan, retkikohteessa on helposti saatavilla mm. seuraavat palvelut: Siwa, Kebab & Pizzeria Kultainen Häränsilmä ja Pub Sääksville. Mistään skutsista ei siis suoranaisesti puhuta. Me kävimme ennen polulle lähtöä Suomen vähäpäästöisimmässä S-marketissa ja hankimme sieltä matkaeväät. Ja eikun metsään!

Birgitan polku

Alussa polku oli melkoista kivikkoa ja jouduin avittamaan neiti Vilkastussa monessa kohdassa isoimpien murkuloiden yli.  Sittemmin polusta tuli tasaisempi ja pitkospuilla meno oli luonnollisesti sujuvaa. Vauva kulki kantorepussa miehen selässä ja päätti ottaa siellä torkut.

Kevät on ollut kuiva, joten jalat eivät kastuneet kosteikkopaikoillakaan, mutta märempinä aikoina suosittelen vedenpitäviä jalkineita. Maisemat olivat varsin miellyttäviä pienine järvineen ja kevätkukat kukkivat.

Birgitan polku

Kuulimme myös sammakoiden kurnuttavan, ääni, jota en ole kuullut vuosiin. Ja hämmästyttävän lujaa ne vetivät, ensin epäilimme sitä mopoksi – mikä tietysti pistää luontotietämyksemme perspektiiviin. Mutta sakut ne siellä lauleskelivat, taisi olla lemmenlurituksista kyse.

Birgitan polku
Ammejärvellä meitä odotti useampikin nuotiopaikka, laavu ja ulko-wc. Söimme eväitä, tsekkasimme ulkohuusin ja lähdimme sitten pikkuhiljaa takaisin päin. Matka oli juuri sopiva, viimeiset parisataa metriä neiti Vilkastuskin kulki reppuselässä.

Taisi olla hyvä reissu: seuraavalla viikolla neiti Vilkastus kysyi, milloin mennään taas metsään.

Viihtyisyys: *****

Esteettömyys: **

Lapsiystävällisyys: *****

Miten sinne pääsee: Lähtöpiste, jossa on myös parkkipaikka, on Sääksjärventien ja Kannistontien risteyksessä. Tampereelta Sääksjärvelle pääsee mm. busseilla 52, 54 ja 71. Heinäkuusta alkaen Sääksjärvelle pääsee Tampereen sisäisellä bussilipulla.

Maisemat ja munkki houkuttelevat Pyynikinharjulle

Pyynikin näkötorni! Korkealle se pinnistää Pyynikinharjulla, tuolla maamme korkeimmalla pitkittäisharjulla. Se näkyy maamerkkinä kauas ja maisemat sen huipulta ovat huimat. Näkötornilla on myös yksi Tampereen suosituimmista kahviloista, jonka munkit ovat legendaarisia (ja nyttemmin myös Keskustorilla saatavina).

Pyynikin näkötorni

Harjulla riittää väkeä etenkin viikonloppuisin. Iskuryhmämme kävi paikalla lauantaina, jolloin näkötornin juurella parveili niin turisteja, polttariporukka kuin perusulkoiijoitakin. Lämmintä oli viitisen astetta, mutta siitä huolimatta terassilla istuskeli kahvittelijoita munkkien kera. Ulkopöytä oli meille vähän liian radikaali ajatus, mahtuisikohan sinne sisään?

Tsot tsot, ennen munkkikahveja täytyy ulkoilla! Näkötornilta lähtee useita kävelyteitä, joita pitkin pääsee niin harjulta alaspäin kuin Pispalan viehättäviä taloja katselemaan. Valitsimme tällä kertaa metsäreitin.

Pyynikin näkötorni

Pyynikinharjun maastot ovat helppokulkuisia. Metsäpolut ovat niin leveitä valtateitä, että pystyimme työntämään niillä lastenvaunuja. Juoksimme ja laukkasimme neiti Vilkastuksen kanssa lämpimiksemme ja neidille löytyi myös sopivan korkuinen kivikin, jolta hän hetken aikaa pomppi alas. Ihastelimme Pyhäjärven maisemia ja mieltä sykähdytti etenkin kotikonnuilta siintävä valtava Bauhaus-kyltti.

Palattuamme näkötornille kahvilan jono ulottui ulos saakka. Mietimme hetken, jaksaisivatko lapset odottaa, mutta päätimme sitten asettua jonon jatkoksi. Ja aika ripeästi sitten pääsimmekin tiskille ja saimme jopa paikan kahvilan sisältä.

Pyynikin näkötorni

Niin ikoninen kuin paikka onkin, suosiosta seuraa myös se, että kovin rauhallista kahvilassa ei ole, kun väkeä ravaa edestakaisin ja tiskille on jatkuvasti jono. Kahvien jälkeen ei pöytään viitsi jäädä rauhassa istuskelemaan, kun paikkaasi silmäilee useampikin kiinnostunut. Kesällä suosittelenkin terassia, jossa on lokoisaa olla (paitsi ampiaiskammoisille ei).

Viihtyisyys: ****

Esteettömyys: *****

Lapsiystävällisyys ****

Miten sinne pääsee: Pyynikinharju on kävelymatkan päässä Tampereen keskustasta. Näkötornin käyntiosoite on Näkötornintie 20.

Eväsretki Niihaman ulkoilumajalle

Viime viikonloppuna päätimme lähteä eväsretkelle. Marraskuussa? Sekaisin ovat? No mikä ettei. Oikeastaan, mikäpä piristäisi paremmin marraskuista päivää kuin ulkoilu ja eväiden syöminen sen päätteeksi. Ja niin teimme  voileipiä, keitimme kaakaota termariin ja pakkasimme laukkuun pari banaania. Ulkoilutamineet ylle ja menoksi.

Olin saanut vinkin Niihaman ulkoilumajasta blogia varten hieman aiemmin, ja vastaanotin idean riemumielin. Nimittäin talvisaikaan saa jonkin verran vaivata päätään keksiäkseen lähimatkailukohteita, monet paikat kun tuppaavat olemaan auki vain kesäisin. Etenkin ulkoilmakohteet ovat tähän aikaan vuodesta melko harvassa. Että kiitosta vaan, Pia, mainiosta ideasta.

Niihaman ulkoilumaja

Niihaman ulkoilumaja tarjoaa Kaupin ja Niihaman metsissä vaeltaville virkistystä vaikkapa hiihto- tai juoksulenkin lomassa. Majalla on kahvio, jossa voi täyttää vatsansa höyrymakkaralla, kaakaolla ja pullalla. Mielenkiintoista sinänsä, kahviossa on  taidenäyttelyitä, joten myös sielun kulttuuria on tarjolla. Grillikatoksessa retkeilijä voi nauttia omia eväitään ja paistaa itse omat soijanakkinsa.

Niihaman ulkoilumaja

Teimme Niihamassa pienen kävelykierroksen – sen verran kun neiti Vilkastus jaksoi astella yhteen suuntaan. Meno oli hidasta, sillä välillä kerättiin käpyjä ja piirrettiin kepillä maahan. Sitten tuli nälkä. – Mennäänkö eväskorille, neiti Vilkastus pyysi. – Eväsretkelle, korjasin, nostin hänet harteilleni ja niin käännyimme paluusuuntaan.

Niihaman ulkoilumaja

Majalla kävimme ostamassa kahviosta höyrymakkaraa ja pillimehua ja menimme syömään eväitä grillikatokseen. Vaikka eihän se ihan näin suoraviivaisesti sujunut. Ennen kuin pääsimme kahvioon, neiti Vilkastus katseli Pikku-Niihaman rannassa kahlaavaa koiraa, pomppi lätäköissä ja raahasi perässään tuulen pudottamaa männynoksaa. Tämän jälkeen ei ollut enää tarvetta käyttää alueen hiekkalaatikkopalveluja leluineen, vaikka sellaistakin olisi ollut tarjolla.

Minä vilkuilin hieman ulkokuntosalivälineiden suuntaan, mutta makkaran jälkeen en jaksanut enää ajatella jalkaprässin työntelyä. Kiva retki joka tapauksessa, ehkäpä seuraavalla kerralla otamme enemmän kuntoilun kannalta.

Viihtyisyys: *****

Esteettömyys: ***

Lapsiystävällisyys: ****

Miten sinne pääsee: Busseilla 16, 18, 28 ja 90M. Jää pois Irjalankadun pysäkillä ja kävele parin kilometrin matka majalle. Lenkkeile kauempaa. Tai tee niin kuin me, autolla perille saakka ja takaisin…