Männä vuonna Mäntän Gösta-taidemuseoon rakennettiin paljon huomiota herättänyt paviljonki ja kesäksi siellä avattiin pop-taidenäyttely, jossa on esillä teoksia niin Andy Warholilta, Damien Hirstiltä kuin Riiko Sakkiseltakin. Sehän piti käydä katsastamassa.

Heinäkuun helteiden keskellä satuimme juuri sopivasti valitsemaan sen ainokaisen viileän päivän museokäyntiin. Olin suunnitellut, että voimme ajella Mänttä-Vilppulaan leppoisasti ja tarpeen tullen kivoissa etapeissa pysähdellen. Kävi ilmi, että Tamperen suunnasta tullessa Oriveden ja Mäntän välillä ei ollut mitään erityistä pysähdyspaikkaa, joten ajoimme lopulta suoraa kyytiä reilun tunnin matkan Göstaan.

On jotenkin hämmästyttävää, että Mäntässä on näin korkeatasoinen museo (ja sen lisäksi vielä toinen, Gustaf, ja kuvataiteen viikot ja kaikkee). Olimme ajaneet metsien ympäröimää maantietä, ohittaneet matkalla Vilppulan masentavan oloisen taajaman ja sen jälkeen ajaneet lisää maantietä ja hieman metsäistä hiekkatietä ja sitten.

Yhtäkkiä edessä aukeavat hyvin hoidetut nurmikentät ja autoamme ohjaa parkkipaikalle kaksi huomioliiveihin pukeutunutta vanhempaa setää. Nousemme autosta ja kävelemme pientä ylämäkeä ja näemme virtaviivaisen puusta rakennetun paviljongin.

Tyylikäs ravinteli Gösta

Olimme perillä lounasaikaan, joten näyttelyyn tutustuminen sai odottaa sen verran, että korkkasimme ravintola Göstan. Ravintolan lista on melko lyhyt mutta monipuolinen ja vatsansa olisi voinut täyttää niin kesäkeitolla kuin pihvilläkin.

Me valitsimme molemmat Göstan hampurilaiset, joissa oli maukas sämpylä ja pihvi, mutta muuten annos oli melko tavanomainen maalaisranskalaisineen. Hampurilaisia sai odottaa tovin siihen nähden, että olimme pitkään ainoat asiakkaat, mutta palvelu oli  huomaavaista ja ystävällistä.

Ja kyllähän ravintolassa kelpasi istuskella, lasiseinistä avautuivat kauniit näkymät ja sisustus oli tyylikäs.

Litistynyt Mikki Hiiri ja vähän klassisempaakin taidetta

Kun sekä lasten että aikuisten vatsat oli saatut täyteen, oli hyvä lähteä näyttelyjä katsomaan. Ensinnä katsastimme Riiko Sakkisen MuNan eli Museum of No Art, jossa nimensä mukaisesti ei ollut lainkaan taidetta, vain oheiskrääsää. Tuotteistamiseen kuuluu myös Twitter-tili ja Facebook-sivu. Olen aina pitänyt museokaupoista, mutta onhan sitä ihan hyvä kriittisesti pohtia, mikä on kaupan suhde museoissa esitettävään taiteeseen.

Itse  SuperPop!-näyttely oli laaja siinä mielessä, että teoksia oli esillä jopa 23 eri taiteilijalta, tunnetuimpina varmaan Andy Warhol ja Roy Lichtenstein. Useat teokset kommentoivat kulutuskulttuuria ja viihteen maailmaa. Nykytaiteessa on usein mukana huumoria ja niinpä nytkin kovasti huvitti Jiri Gellerin palkin alle ilmiselvästi litistynyt Mikki Hiiri.

Poptaiteen jälkeen neiti Vilkastus alkoi käydä jo hieman kierroksilla, mutta ravasimme kuitenkin yhdyskäytävää pitkin vielä Joenniemen kartanon puolelle, jossa esiteltiin niin kartanon historiaa valokuvin kuin Suomen kuvataiteen klassikoita Pekka Halosesta Akseli Gallèn-Kallelaan.

Sitten kun alkoi liikaa pelottaa neidin säntäily taideteosten liepeillä, harppasimme ulos ja kiersimme Taavetinsaaren, jossa oli esillä Mäntän kuvataideviikkojen töitä.

Pullaa Muroleen kanavalla

Koska tulomatkalla oli ollut vähänlännästi nähtävyyksiä, päätimme ajaa takaisin Ruoveden Muroleen kanavan kautta. Kanavalla on nykyisin kaksi kahvilaa laajoine terasseineen ja muun muassa Minetti-jäätelökioski.

Tässä vaiheessa aurinkokin paistoi taas lämpimästi ja kahvit ja pullat saattoi nauttia Kahvila Helmen terassilla. Lapset leikkivät hiekkalaatikolla (tai siis toinen leikki ja toinen söi hiekkaa) ja keinuilla (toinen keinui ja toinen söi kiviä) ja näimme Tarjanne-laivan kulkemassa kanavan läpi.

Kotimatkalla pysähdyimme vielä Terälahden Salessa ostamassa mansikoita. Kesän lähimatkailua parhaimmillaan!