Marjamäen Pajutila Kangasalla on hämmentävä sekoitus vanhaa maatilaa, pajutöitä ja sisustusmyymälää.

Ensi kertaa Pajutilalle saapuva voisi erehtyä pitämään paikkaa kotiseutumuseona.  Maatilan pihapiirissä on vanhoja työkaluja ja puuveistoksia ja aitauksessa laiduntaa jokunen lammas. Mutta samalla silmään pistävät kookkaat pajutyöt, jotka esittävät eksoottisia eläimiä ja kummia otuksia. Pääroolissa Pajutilalla ovat kuitenkin sisustusesineet. Sekä ulkokojuissa (ainakin kesäaikaan) että sisällä on myynnissä uusvanhoja sisustustavaroita, joiden tyyliä kuvailee parhaiten sanapari keskieurooppalainen maalaisromantiikka.

Myymälän tavaratarjonta painottuu keittiötarvikkeisiin ja koriste-esineisiin, mutta tänä kesänä käydessäni huomasin myynnissä olevan naistenvaatteitakin. Vaatteet vaikuttivat hyvälaatuisilta toimistoasuilta, mutta kovin pitkään en ehtinyt niitä tutkia, sillä huomioni vei neiti Vilkastuksen saattaminen myymälän läpi ilman tavaravaurioita.

Osa Pajutilan sisustustavaroista on minun makuuni varsin kitschiä – tyyliin pulleita kipsienkelilapsia – mutta on joukossa  myös tyylikkäitä skandinaavistyyppisiä sisustustarvikkeita. Tällä kertaa kiikutin kassalle nätin lasisen saippuakipon vessan koristukseksi.

Pajutilan kahvila on oma lukunsa: täällä ei tarvitse tyytyä voipullaan, muovitettuun sämpylään tai juhlamokkaan. Suolaisennälkään kahvilassa voi nauttia erilaisia suolaisia, italialaistyyppisiä leipäsiä. Erikoiskahvit tehdään huolella itse – ja oli muuten hyvää cappucinoa. Leivonnaisvalikoima tyydyttää pahimmankin sokerinnälän, sillä tarjolla on aina montaa sorttia toinen toistaan makeampia kakkuja. Aiemmin kesällä maistoin crème brulée -kakkua, joka oli melko uskollisesti paahtovanukkaan makuinen. Tällä kertaa armas siippani valitsi meille kahvin oheen mehevän porkkanakakun ja hurjan kokoisen palan amerikkalaista suklaakakkua. Viipaleessa oli enemmän suklaata kuin kakkua, ja teki tiukkaa tuhota yksi palanen kolmen henkilön voimin! Öyh.

Pihapiirissä lapset voivat juoksennella vapaasti ja pajutöissä ja aitauksessa laiduntavissa lampaissa riittänee pienimmille joksikin aikaa katseltavaa. Sisätiloihin ei voi viedä vaunuja tai lastenrattaita, eikä siellä niiden kanssa mahtuisikaan pyörimään. Pienten lasten perään on kuitenkin syytä katsoa sekä ulkona että sisällä: ulkona lapsi saattaa päästä karkaamaan pienen lammen suuntaan ja sisällä on paljon jännän näköistä lasitavaraa, jotka helposti lipsahtavat lattialle. Kahvilassa on pari syöttötuolia lapsiasiakkaita varten.

Viihtyisyys: ****

Esteettömyys:  **

Lapsiystävällisyys: ***

Miten sinne pääsee: Matkahuollon Tampereen seutuliikenteen reittioppaan mukaan Tampereen keskustasta voi ajaa seutuliikenteen bussilla nro 70 Kangasalan Pikkolaan, josta matkaa jatketaan ”bussilla” – ei mainintaa linjan numerosta tai liikennöitsijästä. Mutta periaatteessa sinne siis pääsee bussilla. Tampereen keskustasta tilalle on noin 17 kilometriä, joten tila on myös reippaan pyöräilymatkan päässä.